Elämänmakuinen ja kotoisa Hauki

Minua pyydettiin kirjoittamaan jotain Hauesta ja ensimmäinen asia, joka mieleeni juolahti oli se, kuinka kotoisassa ja elämänmakuisessa paikassa olen saanut olla töissä viimeiset 10 vuotta. Jos minulta kysytään, että mistä tämä kotoinen tunnelma johtuu, sanoisin, että asiakkaista. Ja jos taas asiakkailta kysytään (ja on kysyttykin), niin monien mielestä Hauen uniikki tunnelma johtuu henkilökunnasta. Tämän takia halusinkin asiakkaiden kertovan omia tunteitaan ja tarinoitaan Hauesta ja jakaa nämä kertomukset teidän kanssanne.

”En muista ensimmäistä kertaa Hauessa. Jostain kumman syystä. Enkä montaa muutakaan kertaa, vaikka hilloa sinne kannoin rahankuljetusauton verran. Mutta kivaa oli joka kerta. Joskus, kun vitutti, siellä oli Jake, Marko, Pirre tai Milla piristämässä päivää tai iltaa ja tarjoilemassa hörpittävää. Eli Aventinusta. Aina. Aina ku olis kotiin tullu. Paras paikka koskaan ja 99% siitä loistavan staffin ansiota.”

Mielestäni Hauen fiilis loppujen lopuksi onkin näiden kahden toimijan symbioosi. Paljon olen saanut ystäviä asiakkaista, ja niin on moni kolleganikin. Ja moni entisistä työntekijöistä käy edelleenkin Hauessa, mutta asiakkaana. Hieman on tahti osalla harventunut, monelle on tullut perhettä ja osa on muuttanut kauemmaksi. Ihmisten tuntemukset kertovat kuitenkin siitä, että Haukeen on ja on ollut aina hirveän helppo tulla. Niin kuin tuossa aiemmin sanottiin, kuin kotiinsa tulisi..

“Kyllä paljon on Hauessa tapahtunut. Päällimmäisenä mielessä on rakkaus ja nauru, mitä on riittänyt isommassa ja pienemmässä porukassa. Itketty on ilosta ja surusta. Voin kyllä todeta, että harvinaisen mukavaa porukkaa on kohdalle sattunut. Vaikka välillä on oltu kiihkeästi eri mieltä, silti on siitäkin yli päästy. Joskus jäi piikkikin auki, kun oli niin hauskaa. Ja sitä sitten maksamaan, kun soitettiin perään. Elämänmakuinen koirankulma, voiko enempää toivoa.”

Rakkauttakin on tosiaan ollut. Ja yhteensattumia. Muistan, kun tapasin nykyisen vaimoni 7 vuotta sitten keskustassa, ja jotenkin sain rohkaistua itseni kysymään puhelinnumeroa. Tämä tapahtui juhannusta edeltävänä torstaina ja kun vihdoin sunnuntaiaamuna uskalsin pyytää häntä treffeille, niin paljastui, että vaimoni oli juuri tuolloin istunut Hauessa. Hän ei tiennyt, että istui työpaikallani, tai minä sitä, että hän istui siellä. Olisin saattanut olla vaikka töissä tuolloin.

“Oman aviomieheni Hauen Koirankulmasta löysin. Istui siinä tokassa tuolissa ovelta katsottuna. Eipä aikaakaan, kun kantrihippi siirsi levykokoelmansa ja maustepurkkinsa meikäläisen osoitteeseen. Meidät vihittiin Kallion kirkossa ja vihkipappi muisti mainita puheessaan tietenkin myös Hilpeän Hauen. Meitä ”Hauki-pareja” lienee aika monta… Siitä aiheesta voisi saada ihan oman tarinansa.  Lukemattomia rakkauksia ja eroja on nähty kehittyvän ja tapahtuvan. Alkuvuosien Duvel- ja Barbaaribileet eivät taatusti menisi läpi tämän päivän seulasta. Välillä oli meininki sen verran railakasta. Torkkelinmäen pesäpallosunnuntait ja niiden jatkot, yhteiset bileet Porvoosta Suomenlinnaan ovat edelleen vahvasti muistoissa. Mutta parhaimpana mielessä on ihanat ihmiset. Loppuiäksi tärkeitä ihmisiä ja saaliiksi jäänyt rakkaus.”

Hurjaa on ollut meininki aina välillä, sijaitseehan Hauki osana Vaasankadun keihään kärkeä, vilkkaasti liikennöidyn Kurvin ja Sörnäisten metroaseman kupeessa Harjussa. Elämänmakuisuus tulee täällä vahvasti esiin ja paljon saa todistaa erilaisia ihmiskohtaloita hyvässä ja pahassa.

Ja koirat. Voi noita nelijalkaisia ystäviämme. Hauessa on heti ulko-oven vieressä Koirankulmaksi nimetty nurkkaus, ja koiria käykin meillä paljon omistajiensa kanssa. Koirankeksit kuuluvat ihan vakiona ostoslistaan päivän lehtien lisäksi. On ollut hauska seurata, kuinka moni koira alkaakin juuri Hilpeän Hauen kohdalla vimmatusti vetämään omistajaansa ovea kohti.

“Kun asuttiin vaimon kanssa Kinaporinkorttelissa Hämeentiellä vuosina 1990–2000, meillä oli Roope koira. Sen kanssa tein aina päivälenkin niin, että juostiin kovaa vauhtia Hauen ohi, mutta eihän se onnistunut, kun Roope vetäisi aina sisään. Sieltä koirankulmasta sai ilmaisia koirankeksejä. Roopen 1-vuotissynttäritkin pidettiin sen aikaisessa takahuoneessa. Sinne vaimon oli helppo laittaa ruokatarjoilu.”

Niin kuin jo sanottu, paljon on mahtunut melkein neljännesvuosisataan. Rakkautta ja surua, ystävyyttä sekä kumppanuutta sen monissa kauniissa väreissä ja muodoissa. Yhteisymmärrystä ja eripuraa, väärinymmärryksiä ja sovintoja. Häitä ja hautajaisia. Markkoja ja euroja. Olutta ja sähkötupakkaa. Erikoisoluita.

Olutravintola Hilpeä Hauki, jo vuodesta 1994.

Terveisin,

Hauen Jarkko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *